Blogit

Ajattomia tarinoita

Heli Blåfield - 15.12.2010 - 15:37

Valokuvaajan ammatti on toisinaan kamppailua sen kanssa, pääseekö hetkeksi toisen ihmisen maailmaan. Minua kiehtoo se hetki henkilökuvauskeikoilla, kun ymmärtää lunastaneensa kuvattavan henkilön luottamuksen. Silloin on helppo heittäytyä visuaaliseen leikkiin, hakea erilaisia kulmia tarinankerrontaan.

Viime kesänä olin tekemässä toimittajan kanssa juttua Etelä-Saimaaseen kahdesta tytöstä, jotka olivat saaneet kesän ajaksi koulutehtävän: kasviston kokoamisen. Kiertelimme heidän kanssaan Lappeenrannan eräässä metsikössä puolen tunnin verran.

Kun palasin toimitukselle ja katsoin kuvia läpi, halusin työstää kuvasarjasta vanhojen albumikuvien näköisiä, ajattomia. Jos mietin viime kesän töitä, mietin välittömästi tätä kuvaa.
 

Muut kirjoitukset

Sunnuntaina Suomessa itkettiin. Valta vaihtui, ja kepulaisia suretti varmasti eniten. Monille oli pettymys se, mitä muut - varsinkin tietty 19 prosenttia kansasta - päättivät.

Jotkut jaksavat nahistella heti aamusta. Ghanalaisilla katulapsilla on kuin maailmanluokan parisuhdekriisi meneillään. En ymmärtänyt kähinästä sanaakaan, mutta lasten aikuismaista vihoittelua oli jännittävä seurata. Mistä on kyse?

Halusin fiilistellä viime kesää. Se oli kumma, poikkeava ja epätavallinen. Tropiikin kuumuus ja kosteus valtasi kaupunkini. Sisätiloissa lämpö oli melkein sietämätöntä. Parvekkeen ovi oli auki kolme viikkoa putkeen.

"Noo jos vaikka kuin Teneriffalla? Vai röökit suis Suomen Kaliforniassa?
"Särkät. Härskiintyneet uima-asut ja tietty Pete ,Frits ja ..."
"Läänipukki Luis. Sterkoissa merisää, päässä ylipaine ja pullossa punainen limonaadi."