Blogit

Fiiliskuvaaja

Ville Rinne - 19.01.2011 - 19:18

Pidän siitä, miten valokuva onnistuu aina silloin tällöin tempaisemaan katsojansa irti arjesta ja kuljettamaan paikan päälle tapahtuneeseen.

Mielestäni tilanteen välittäminen kuvan kautta katsojan tajuntaan on valokuvauksen hienoin puoli; valitettavan harvoin siinä kuitenkaan haluamallani tavalla onnistun. Visuaalisuudella on vaikea perustella kuvaa, josta ei välity fiilis. Sitä on hankala lisätä jälkikäteen kuvankäsittelyssäkään. Se on jotain, mitä pitää saada mukaan paikan päältä.

Olin viime kesänä pitkästä aikaa festareilla. Ilosaarirock tarjosi keikkojen ja kevätkääryleiden lisäksi kolme päivää leirintäaluerymistelyä helteisessä Joensuussa. Viimeisenä yönä taivas repesi kuin pestäkseen pois kaiken festariryönän. Aamulla autoa pakatessamme suurin osa festarikansasta oli jo poistunut jättäen tyhjät teltat sekä märät makuupussit jälkeensä. Tätä kuvaa katsoessani pystyn edelleen palaamaan tuon aamun tunnelmaan.
 

Muut kirjoitukset

Sunnuntaina Suomessa itkettiin. Valta vaihtui, ja kepulaisia suretti varmasti eniten. Monille oli pettymys se, mitä muut - varsinkin tietty 19 prosenttia kansasta - päättivät.

Jotkut jaksavat nahistella heti aamusta. Ghanalaisilla katulapsilla on kuin maailmanluokan parisuhdekriisi meneillään. En ymmärtänyt kähinästä sanaakaan, mutta lasten aikuismaista vihoittelua oli jännittävä seurata. Mistä on kyse?

Halusin fiilistellä viime kesää. Se oli kumma, poikkeava ja epätavallinen. Tropiikin kuumuus ja kosteus valtasi kaupunkini. Sisätiloissa lämpö oli melkein sietämätöntä. Parvekkeen ovi oli auki kolme viikkoa putkeen.

"Noo jos vaikka kuin Teneriffalla? Vai röökit suis Suomen Kaliforniassa?
"Särkät. Härskiintyneet uima-asut ja tietty Pete ,Frits ja ..."
"Läänipukki Luis. Sterkoissa merisää, päässä ylipaine ja pullossa punainen limonaadi."