Blogit

Kaikki mitä tarvitaan

Kaisa Härkisaari - 24.11.2010 - 16:09

Ymmärsin jokin aika sitten, että otan parempia valokuvia, kun en yritä ottaa valokuvia. Se ei tarkoita harkitsematonta räpsimistä, vaan sitä, että tekee jotain mistä tykkää, eikä ajattele sen enempää.

Alkutalvella kävin kummipoikani luona kylässä, hän esitteli minulle melkein kaikki lelunsa ja minä esittelin uutta kameraani. Istuimme lastenhuoneen lattialla, toisessa maailmassa.

Ulkona oli kylmää ja sateista ja sisällä oli juuri sellaista kuin kotona pitää ollakin. Sellaista, että saa olla ihan niin kuin haluaa. Vaikka sitten tapetoida seinät Akuankan sivuilla ja viskellä leijonapehmolelua pitkin seiniä. Valitsin kuvan tähän siksi, että se kuvaa minusta hyvin tunnelmaa, joka huoneessa vallitsi.

Muut kirjoitukset

Sunnuntaina Suomessa itkettiin. Valta vaihtui, ja kepulaisia suretti varmasti eniten. Monille oli pettymys se, mitä muut - varsinkin tietty 19 prosenttia kansasta - päättivät.

Jotkut jaksavat nahistella heti aamusta. Ghanalaisilla katulapsilla on kuin maailmanluokan parisuhdekriisi meneillään. En ymmärtänyt kähinästä sanaakaan, mutta lasten aikuismaista vihoittelua oli jännittävä seurata. Mistä on kyse?

Halusin fiilistellä viime kesää. Se oli kumma, poikkeava ja epätavallinen. Tropiikin kuumuus ja kosteus valtasi kaupunkini. Sisätiloissa lämpö oli melkein sietämätöntä. Parvekkeen ovi oli auki kolme viikkoa putkeen.

"Noo jos vaikka kuin Teneriffalla? Vai röökit suis Suomen Kaliforniassa?
"Särkät. Härskiintyneet uima-asut ja tietty Pete ,Frits ja ..."
"Läänipukki Luis. Sterkoissa merisää, päässä ylipaine ja pullossa punainen limonaadi."